Naïvia realismia Ole, ajattele, muutu, muuta.

Lääke yhteiskunnalliseen radikalisoitumiseen on olemassa: psykedeeliterapia

  • Lääke yhteiskunnalliseen radikalisoitumiseen on olemassa: psykedeeliterapia

Viimeiset pari viikkoa ovat taas antaneet syytä huoleen radikalisoitumisen kasvusta Suomessa. Vuodesta 2008 alkanut Suomen taloudellinen hiipuminen ja toivottomuus on odotetusti alkanut lisätä kansalaisten onnettomuutta ja epätoivoa. Vielä 2000-luvun puolessa välissä maahanmuuttokriittisyys ja muu radikalisoituminen oli Suomen mediataivaalla vähäistä. Nyt soppaan on tullut mukaan maahanmuuttokriittisten lisäksi Lähi-idän konfliktien henkiin puhaltama ISIS, joka värvää nuoria miehiä ympäri Eurooppaa taistelemaan riveissään ääri-islamilaisen valtion puolesta. 

Kun ihminen on onneton, hän alkaa etsiä onnettomuudelleen syytä ja merkitystä, jota varten uhrata oma onnellisuutensa. Muussa tapauksessa elämänhalu katoaa. Suurella osalla ihmisistä onnellisuus perustuu riittävään määrään nautintoja ja riittävän vähäiseen määrään kärsimystä. Nautinnon lähteitä ovat ihmisille mm. ruoka, juoma, viihde, ihmissuhteet, seksi, parisuhde, itsetunto ja status. Onnellisuus onkin monesti pinnallista, mutta toisaalta tekee ihmisen levolliseksi. Monet eurooppalaiset ja Euroopan maahanmuuttajataustaiset miehet ovat viime vuosina joutuneet jäämään vaille seksiä, parisuhdetta, perhettä, itsetuntoa ja statusta. Eristäytyneisyys on luonut yksinäisyyttä. Internet monista hyödyistään huolimatta on antanut kanavat onnetomille miehille löytää mitä erilaisempia aatteita ja yhteisöjä, jotka tarjoavat selitystä maailman rakenteellisesta pahuudesta. Monet miehet ovat löytäneet niistä merkityksen ja syyn kärsimykselleen, oman onnellisuutensa uhraamiselle jonkin suuremman asian puolesta. Ja niin he valitsevat liittyä ideologiseen joukkoon.

Kärsimyksestä ja merkityksellisyyden merkityksestä voi lukea syvällisiä kuvauksia mm. Viktor Franklinin holokaustin keskitysleireistä kertovassa omaelämänkerrallisesta teoksesta Ihmisyyden rajalla. Äärimmäisissä pelon ja kivun ympäröimissä olosuhteissa suuri osa ihmisistä menetti toivonsa, lamaantui, apatisoitui, mutta osa kuitenkin löysi kärsimykselleen merkityksen sisältään, osana elämän prosessia. Kirjan yksi opetus on, että ihminen voi löytää merkityksen kärsimykselleen myös sisältään, eikä ainoastaan ulkoisista aatteista.

Yhteiskunnan radikalisoitumisen estämiseksi on ainakin kaksi tietä. Toinen on perinteinen nautintojen lisääntymisestä seuraava onnellisuuden kasvu, joka on toki luonteeltaan pinnallista. Kun miehet pääsevät kouluttautumaan, tekemään töitä ja sitä kautta mahdollisesti pariutumaan ja saamaan seksiä, heidän itsetuntonsa kasvaa, heistä tulee levollisia ja radikaalien aatteiden vetovoima heikkenee. Toinen on puolestaan uudenlaisen merkityksellisyyden löytäminen elämässä. Perinteisesti perheen perustaminen on ollut yksi tie miehelle merkityksellisyyteen ja mielenrauhaan, mutta viime vuosina ihmisten standardit parisuhteelle ovat nousseet niin korkealle, että sinkkuuntuminen ja perheettömyys ovat lisääntyneet. Tämänkään varaan ei voida siis laskea nykykehitystä tarkasteltaessa.

Lääke merkityksellisyyden löytymiseen voi näissäkin olosuhteissa kuitenkin olla olemassa. Se on terapia. Tarkalleen otten psykedeeliterapia. Psykedeeliterapiassa yhdistetään perinteinen pitkäkestoinen psykoterapia psykedeeliterapiasessioihin, joissa käydään terapeutin ohjauksessa läpi ihmisen alitajunnan kipukohtia psykedeelisten aineiden kuten LSD:n, psilosybiinin tai MDMA:n avittamana. Nämä aineet laskevat vaikutuksen aikana tietoisen mielen ja alitajunnan raja-aitoja, jolloin syvempien psyykkisten solmukohtien avaaminen tulee mahdolliseksi. Viime vuosina psykedeeliterapia on alkanut nostaa päätään jälleen vuosikymmenten lainsäädännöllisten esteiden jälkeen. Mm. Sveitsissä terminaalivaiheessa olevien syöpäpotilaiden on mahdollista saada palliatiivisen hoidon yhteydessä psykedeeliterapiasessioita, jonka avulla on onnistuttu laskemaan heidän väistämättömästä kuolemasta johtuvaa ahdistusta. LSD:llä on myös saatu 1960-luvulla hyviä hoitotuloksia alkoholismin hoidossa. Hoitojen tehokkuuden taustalla on ollut potilaiden kyky päästä kiinni syvempään sisäiseen merkityksellisyyteen elämäänsä kohtaan. USA:ssa on saatu myös aikaan hyviä hoitotuloksia MDMA:n hyödyntämisestä terapiasessiossa sodasta palanneiden yhdysvaltalaissotilaiden post-traumaattisten oireiden hoidossa. Aineen avulla terapeutti on voinut ohjata potilasta käsittelemään traumaattisia muistoja objektiivisesti ilman, että potilas kokee ajattelua rajoittavaa ahdistusta.

Mikäli psykedeeliterapia todella tarjoaa mahdollisuuden ihmisille myönteisen merkityksellisyyden löytymisessä negatiivisen, radikaaliin aatteeseen perustuvan merkityksellisyyden sijaan, olisi niiden käyttö ammattilaisten käsissä pikaisesti sallittava. Lähestulkoon jokaisella ihmisellä on alitajunnassaan rajoittavia rakenteita ja solmukohtia, jotka oireilevat elämämme eri vaiheissa. Ne voivat olla syntyneet varhaisessa lapsuudessa, kouluaikana tai aikuiselämässä tapahtuneiden pettymysten tai traumaattisten kokemusten seurauksena. Henkilökohtaisesti näen mielenterveyden, merkityksellisyyden ja mielenrauhan niin arvokkaiksi asioiksi, että voisin olla valmis maksamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja ammattitaitoisen ja luotettavan psykatrin toteuttamasta psykedeeliterapiasta, vaikka minulla onkin nk. terveen paperit. Psykedeeliterapian yhteiskunnalliset mahdollisuudet alkoholismin hoidosta masennuksen parantamiseen ja elämänhalun lisäämisestä väkivaltaisen radikalisoitumisen estämiseen ovat niin mittavat, että asia ansaitsee laajempaa kansallista keskustelua. 

 

Linkkejä aiheeseen:

Helsingin sanomien uutinen LSD:n mahdollisuuksista alkoholismin hoitossa: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305557505167

YLE:n dokumentti LSD:stä: https://

Luento psykedeeliterapian protokollasta ja mahdollisuuksista: https://

Miltä MDMA-avusteinen terapiasessio näyttää: https://

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tällä videolla puhuvat mm. MDMA-avusteista terapiaa saaneet yhdysvaltalaiset sotaveteraanit, jotka kokivat Irakin sodan aikana traumaattisia kokemuksia. He puhuvat mm. siitä, kuinka MDMA-avusteinen terapia antoi heille kyvyn kokea myötätuntoa myös itseään kohtaan, vaikka he olivat nähneet ja tehneet sodan aikana kauheuksia. Sotaveteraanien mielenterveyden hoito on tärkeää, sillä heillä on korkea masentuneisuuden ja itsemurhan riski:

https://www.youtube.com/watch?v=W9iKx2MKS70

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Grof käytti Prahassa 50-luvulla vuosia LSD:tä valvotuissa olosuhteissa sairaalassa nk. psykolyyttisessä terapiassa, samoin Hanscarl Leuner Saksassa. Suomessakin sitä kokeiltiin mielisairaaloissa - olen nähnyt sairaskertomuksia, joissa LSD-hoitoa kuvataan.

1960 initiierte Leuner das „Erste europäische Symposion für die Psychotherapie unter LSD 25“ an der Göttinger Universität. 1964 begründete er die „Europäische ärztliche Gesellschaft für psycholytische Therapie“ (EPT). Auf dem Hintergrund zunehmender öffentlicher und politischer Verurteilung des nicht ärztlich kontrollierten Drogenge- und missbrauchs zogen sich Ende der 60er Jahre jedoch immer mehr Ärzte aus dieser Forschung zurück, und die EPT wurde nach ihrem fünften Symposium 1971 aufgelöst.

Hippiliike ja CIA saivat aikaan sen, jotta lapsi meni pesuveden mukana. Nyt ollaan menossa varovasti samaan suuntaan - minäkin hoidan depressioita ketamiini-infuusioilla jo Suomessa, tarkkaan harkituissa tapauksissa.

Ennen kuin ratkaiset yhteiskunnalliset ongelmat psykofarmakoilla kehotan kuitenkin lukemaan Lemin romaanin Futurologinen kongressi, mikä on dystopia tästä aiheesta.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Hyvä, että saatiin asiantuntevaa kommenttia.

Näetkö, että näillä aineilla voitaisiin saada hyviä hoitotuloksia tarkalla seulonnalla? Mitä riskitekijöitä psykedeeliterapian mahdolliseen yleistymiseen mielestäsi liittyy?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Luin tuon kirjan tiivistelmän Wikipediasta. Maailma on ylikansoittunut ja valtiot kontrolloivat väestöä huumeilla, jotka saa ihmiset kuvittelemaan elävänsä siedettävässä ympäristössä, kun todellisuudessa heitä piiskaavat robottipoliisit ja kaikki on kovaa, kylmää betonia.

Tuo analogia sopii paremmin nykyiseen trendiin länsimaissa määrätä ihmisille masennuslääkkeitä kuten SSRI:tä, jota sadattuhannet napsivat Suomessakin päivittäin. Siten se ei ole pätevä analogia esittämääni ajatukseen psykedeeliterapian hyödyntämiseen, sillä psykedeeliterapian ajatus perustuu siihen, että potilaat käyvät läpi esim. yhdestä viiteen terapiasessiota, jotka avaavat heitä näkemään oman psyykeensä, ihmissuhteensa ja käsityksensä ympäristöstään laajemmin, minkä jälkeen ihmisen ei tarvitse enää nauttia tajuntaa muuttavia aineita. Tajuntaa ei pyritä sumentamaan tai turruttamaan kuten lääkkeet tai alkoholi tekevät, vaan päin vastoin, pyritään luomaan laajempi perspektiivi asioihin ihmiselle syvällisen kokemuksen kautta, jotta ihmisen ei tarvitsisi tarkastella maailmaa rajoittavien defenssiensä läpi, jotka itsessään saavat aikaan tarvetta sumentaa tajuntaa entisestään tuomansa tuskan takia.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

No masennuslääkkeet eivät ole mitään "tajuntaa sumentavia" lääkkeitä, vaan aivoja elvyttäviä - hermokasvutekijöiden määrää lisääviä lääkkeitä, jotka korjaavat masennustilan aivoissa aiheuttamia vaurioita.

Kognitiivisista tutkimuksista tiedetään, että mitä realistisemmin havainnoit maailmaa, sen suurempi on riskisi sairastua masennukseen.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #7

Varmastikin masennuslääkkeistä on ollut apua monille ihmisille. Kuten varmasti tiedät, ne kuitenkin voivat viedä terän eri tunteilta, joka voi johtaa mm. libidon katoamiseen tai tyytymiseen johonkin tilanteeseen elämässä, johon ei muutoin tyytyisi. Periaatteessa voidaan ajatella, että masennuslääkkeet ovatkin olleet keino yhteiskunnallisen radikalisoitumisen hillitsemiseksi henkistä pahoinvointia vähentämällä.

Mitä tulee realistisen maailmankuvan ja masennuksen yhteyteen, niin toki se voi olla niin, että realistinen kuva ulkoisesta maailmasta voi johtaa epätoivoon ja masennukseen, eräänlaiseen antihybrikseen. Psykedeeliterapia kuitenkin tähtää sisäisen ymmärryksen parantamiseen ja myötätunnon lisäämiseen sekä itseä että muita kohtaan. Esim. tuolla yhdellä videolla oleva nainen onnistui MDMA-terapiasession ansiosta näkemään ihmisiin liittyvien pelkojensa taustarakenteet ja sitä kautta parantamaan kykyänsä luottaa ihmisiin. Samaten palliatiivisessa hoidossa syöpäpotilaille käytetyt LSD-sessiot ovat vähentäneet ahdistusta, kun ihminen on saanut kokea olevansa ympäröivää maailmaa ja elämän jatkumoa, jonka jälkeen kuolema ei ole tuntunut enää niin synkältä ja musertavan henkilökohtaiselta asialta. Masennus ei ole näissä tapauksissa siis lisääntynyt, vaikka henkilöiden perspektiivi on rikastunut (tullut todellisuutta vastaavammaksi?).

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Tämä oli mielenkiintoinen blogaus. Kiitos.

En väitä psykedeeliterapiaa miksikään ihmeparannukseksi. Kuitenkin. "Terveiden" ihmisen terapionnista tulee mieleeni H. Thompsonin tekstit LSDn vaikutuksista helvetin enkeleihin, joutuivat ilmeisesti lopulta kieltämään sen jäseniltään ihmispopulaatioon assimiloitumisen pelossa.

Julkisessa keskustelussa törmää retoriikkaan, jossa ihmisten liiallista kollektiivista neutraaliutta (aggressiivisen vastakohtana) pidetään negatiivisena asiana sillä varjolla, ettei muissakaan yhteiskunnissa kannusteta siihen. Ei riitä että suomen kansa olisi fyysisesti kykenväinen tappamaan (as if FIT), vaan meidän pitäisi myös ajatella sitä koko ajan.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Toisaalta yli 200 000 ihmiselle on Suomessakin määrätty masennuslääkitys, joka tekee heistä kollektiivisesti neutraalimpia. Suomen sisällissota 1918 puolestaan on esimerkki siitä, kuinka kansan radikalisoituminen voi olla valtion olemassaoloa uhkaavaa. Alkoholismin ja masennuksen kansantaloudelliset kustannukset liikkuvat Suomessakin miljardeissa. Kestävyysvaje kuroutuisi aika hyvin umpeen, jos pelkästään ne saataisiin hoidettua kuntoon.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Olen samaa mieltä kanssasi, itse en alkaisi kieltämään masennuslääkityksiä. Ne ovat hyödyllisiä yksilölle useissa tilanteissa, mutta niiden laaja käyttötodellisuus valtion edun tavoittelun nimessä näyttää johtavan uusiin konfliktitilanteisiin yksilönoikeuksien ja yhteisen hyvän välillä. Varsinkin kun nyt resurssit ovat tiukalla saattaa käydä niin, että masentunut nuori ihminen syö kuusi vuotta samaa lääkettä samalla annoksella, "valvonnassa", kertaakaan tapaamatta lääkäriään tai muitakaan ammattilaisia; käymättä koulussa, korkeintaan kaupassa. Tätä voi verrata huumausaineiden väärinkäyttöön.

Alalla työskenneltyäni voin kuitenkin sanoa näkeväni kemiallisissa hoitomuodoissa edemmän hyvää kuin pahaa, silti näkisin mielelläni tulevaisuudessa enemmän rahoitusta kohdistettavan esimerkiksi kognitiiviseen terapiaan.

Toimituksen poiminnat