Naïvia realismia Ole, ajattele, muutu, muuta.

Miksi länsi-Venäjä-keskustelussa on pakko valita puolensa?

On ollut erikoista seurata, miksi fiksut aikuiset ihmiset valitsevat niin tanakasti puolensa länsi-Venäjä-keskustelussa, että sen "oman puolen" vikoja ei kyetä näkemään laisinkaan? Ovatko panokset Suomen kannalta niin kovat, että vaikka on päivän selvää, että sikailua on harrastanut jokainen suurvalta, ettei sitä omaa hevosta voi torua nimeksikään, vaikka aihettakin olisi?

Jos nyt vaikka Majurin Pasi sanoisi, että "No joo, kyllähän se USA siellä Jemenissa ja Mosulissa olisi pari peliliikettä voinut tehdä toisin, niin olisi ihmishenkiä säästynyt reippaastikin", niin olisiko se sellainen sammakko, että länsimainen yhteisö jättäisi Suomen välittömästi Venäjän karhun syötäväksi? Tai, jos Luoman Ilkka toteaisi, että "no onhan se kieltämättä ollut suuri humanitaarinen virhe Venäjältä Aleppoa niin pommittaa", niin siitäkö sitten saisi alkunsa tapahtumaketju, jossa viimeisetkin diplomaattiset siteet Venäjään katkeaisivat ja Suomesta tulisi USA:n osavaltio, josta ammutaan Naton ydinohjuksia joka maailman kolkkaan?

Onko täällä sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat tasapainoisesti sekä lännen ja idän intressit, hyveet ja paheet ja miettivät, että mikä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on Suomen etu tässä välissä?

Omalta osaltani Venäjä huolettaa lyhyellä aikavälillä, koska sillä on selvästi revanssihenki päällä, se on käyttäynyt aggressiivisesti naapureitaan kohtaan ja kansaa propagoidaan nationalismilla. USA:ssa taas häiritsee eurooppalaisten ihmisten ja yritysten vakoilu digilaitteilla ja rauhan synnyttämisessä se olisi voinut toimia viisaammin esim. Lähi-idässä.

Onko jotenkin nykyään vaarallista tai typerää, jos ei valitse puoltaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Nato- ja USA-fanien intresseissä on ylläpitää länsimaista liberalismia ja demokratiaa Suomessa. Status quo.

Mikä motiivi suomalaisilla nyky-Venäjän puolustajilla on? Ajattelevatko he, että Venäjä valloittaa lähiaikoina Suomen ja he saavat korkeat virat itselleen Putinin hallinnolta, kun ovat somessa hyviä juttuja Venäjästä kirjoitelleet? Vai onko ajatuksena Suomen pitäminen ulkopuolella Naton jostain pahoista tavoitteista. Miten Putin-myönteisyys syntyy psykologisesti, kun eivät tämän palstan Venäjä-myönteiset mitään typeryksiä ole?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Vastataanpa nopeasti, kun sinulla on ollut palstan parhaimpia kysymyksiä yleensäkin.

Minulle ei tuota mitään vaikeuksia esittää kritiikkiä USAa vastaan. Minulla ei ole mitään erityistä suhdetta maahan. En edes pidä maasta. Täysin sama asia Venäjän kanssa. On erikoista, että joku rakastaa isänmaata, tai niin kuin täällä näkyy, vierasta valtiota. Joku rakastaa materiaalia, toiset läheisiään. Yleensä kannattaa suunnata tunteet läheisiinsä, valtiot, autot tai osakkeet eivät yleensä rakasta sinua.

Joku jossain vaiheessa kyseli, että miksi hänen pitäisi kannattaa Natoa. Ilmoitin silloin ja ilmoitan edelleen, että tämä ei ole mikään värväyspaikka, vaan täällä käsittääkseni esitetään mielipiteitä ja fiksuimmat lisäävät niihin perustelut (A. Pesonen edustaa parhaiten sitä, miten jutut pitäisi tehdä, kirjoittajien hölmömmästä päästä en viitsi sanoa mitään). Jokainen osaa ajatella itse.

Hölmömpikin osaa etsiä ratkaisevat tiedot omien ajatustensa perusteiksi. Ymmärrän, että lapset kyselevät, mutta en enää sitä, että aikuiset täällä leikkivät hölmöä ja kyselevät, miksi hänen pitäisi olla jotain mieltä. Palstan närkkijät ovat oma luokkansa. Heillä löytyy harvoin kanttia tuoda joku ongelma esiin, saati että heillä olisi esittää sille perusteltu ratkaisu. He eivät juuri tee juttuja, vaan keskittyvät itkemään muiden palstoilla tyhjänpäiväistä trollausta käyttäen, keskittyen henkilöön, ei asiaan.

Miksi keskityn Venäjään? Venäjä on tällä hetkellä Suomelle ja koko Euroopalle niin suuri turvallisuusongelma, että on törkeää olla kiinnittämättä huomiota Venäjän toimiin. Siinä vaiheessa kun USA tulee rajanaapuriksi ja hyökkää itsenäisiin eurooppalaisiin maihin ja miehittää niitä vastoin valtioiden tahtoa, keskityn USAan. Voi siis olla etten ihan heti.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Asiallistakin sinulta, Majuri. Jopa lppukommenttisi alustakin olen samaa mieltä. Mutta sen loppuosaa ajateellen täytyy muistuttaa, että USA katsoo oikeudekkseen hyökätä sinne tänne Afrikkan ja Aasian itsenäiisiin valtioihin.
Vähemmän pelottava ei ole USA:n halu (ja kyky) ottaa hallintaanssa taloudellisella ja juridisella ylivallallaan Etelä-Amerikan ja Austraalian ohella Eurooopankin maita. Tästä tuli TTIP-seikkailuhalua ajatellen aikamoinen pelote-esimerkki, kun VW-konserni tuomittiin 15 miljardin dollarin korvauksiin USA:lle. Mietipä, paljonko pelkko tuollaisista sanktioista voisi kutistaa Suomenkin itsenäisyyttä ja riippumattomuutta oman lainsäädäntömme kehittämisessä.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Yksi ryhmä on ns. jähmäkommunistit. Alunperin he ovat rakastaneet Neuvostoliittoa ja kommunismia sekä vihanneet kapitalistista ja imperialistista Amerikkaa. Heillä on ollut siis kaksi voimakasta tunnetta.

Nyt kun Neuvosto-Venäjästä on tullut kapitalistinen ja imperialistinen valtio, jäljelle on jäänyt vain vanha viha Amerikkaa kohtaan. Jotta olisi jotain pohjaa vihalle, on ollut pakko siirtyä kannattamaan Venäjää jolta pohjalta voi edelleen tuntea pyhää vihaa länttä kohtaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jaa a..ei voi kuin haavi auki lukea näitä juttuja ja siltikään en anna sitä tyydytystä,että valitsisin jotakin mitä muut odottaa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kannattaa valita Suomen etu, sitä näköjään harva kannattaa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mutta mikä se on..siitähän tässä käydään keskustelua. Se ei välttämättä olekkaan se miksi juuri sinä kuvittelet sen olevan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #28

Niinpä, mikä se Suomen etu mahtaa olla? Sanot, etten minä sitä tiedä. Sinäkö tiedät kun voit noin sanoa?

Jos rajaudutaan pelkästään Suomen Armeijan suorituskykyyn, liittoutuminen 28 maan puolustusliittoon lisää aivan varmasti armeijamme uskottavuutta siitäkin huolimatta, että jokainen jäsen (esim. Luxemburg, Islanti) ei kriisitilanteessa antaisi 5.artiklan mukaista apua sotilaallisesti. Tämä on aivan kiistaton tosiasia.

Onko puolustusliiton jäsenyys sitten Suomen etu? Ei ole, sanovat ne, jotka ajattelevat niin, että jos Suomen etu on ristiriidassa Venäjän edun kanssa, se ei ole Suomen etu. Olenko tulkinnut asian oikein? Jos näin on, Suomen etu määritellään Kremlissä.

Ei tämä mitään uutta ja outoa ole, totesihan sen jo Paasikivikin aikoinaan ja sille politiikalle on aivan oma nimikin, Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittinen linja. Se on kai realismia nyt ja iankaikkisesti, amen.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi Vastaus kommenttiin #29

Mistä kyyninen sävy Paasikiven-Kekkosen linjaa kohtaan? Se oli Kekkosen aikaan Suomen edun kannalta sekä realismin vaatimaa että viisasta,ja samalla se antoi myös hyvän taloudellisen kehityksen. Nyt ei tällä hetkellä ehkä niinkään realismin vaatimaa, mutta edelleen viisasta ja taloudellekin edullista. Ehkä on tai ehkä ei ole näin iankaikkisesti. Riippuu meistä ja maailman menosta. Amen.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Molemmilla suurvalloilla on omat hyveensä ja paheensa. Mutta meitä ei Yhdysvallat uhkaa sotilaallisesti. Eikä mikään länsimaa. Uhka, pienempi tai suurempi, tulee toiselta ilmansuunnalta. Historia on osoittanut sen useasti. Tässä pitäisi olla motiivia itse kullekin tarpeeksi puolen valinnassa!

Puolueettomuudella ei ole kriisitilanteessa ennenkään ollut suurempaa menestystä maamme osalta.
Tulee mieleen kesäkuu 1941, jolloin Stalin lupasi kyllä puolueettomuudestamme viisi hyvää ja kuusi kaunista kun Hitler alkoi puristaa kurkusta. Auttamatta liian myöhään. Hyvät teot olisi pitänyt näkyä paljon aikaisemmin. Oli vaan päinvastoin.
Millaisin ajatuksin lienee Venäjän johto tänä päivänä sotilaallisella mielin liikkeellä?

On se kumma, jos pitäisi nyt valita Venäjä sotilaalliseksi kumppaniksi länsivaltoja vastaan. Varsinkin kun ollaan tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Puolueettomuus on toiveajattelua.

"Jos ei valitse puoltaan." Voi olla, että se pistetään valitsemaan, ja sen tekee mahdollinen hyökkääjä. Siinä vaiheessa vaan valinta on auttamatta liian myöhäistä.

Ei tässä kai kukaan suomalainen sotaa halua, mutta realiteetit on hyvä ottaa huomioon.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Suoranaisesti ei uhkaa, mutta yksipuolista menossa oleva nokittelu ei ole, vaikka sitä meille niin kaupataan. Ja se itsessään on varoittava merkki. Kumpaakaan nokittelun osapuolta ei Suomen kohtalo paina minkään vertaa. Suomen historiassa on esimerkki siitäkin, miten kruunu pitää huolen "omistaan".

Amerikkalainen lähihistoria on täynnä selkäänpuukotettuja kavereita. Ja sitä ei tunnuta huomaavan. Venäjän kanssa siitä ei ole samanlaista hämmennystä. Hyvä niin.

Mutta vaarassa me kaikki olemme.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

AU: "Amerikkalainen lähihistoria on täynnä selkäänpuukotettuja kavereita. Ja sitä ei tunnuta huomaavan."

Ei, ei huomata, ei.

Eräs sellainen kaveri, Lähi-idän pohjoisosan ainoa luotettava, johdonmukainen ja antaa-toistenkin-elää -kaveri, on Syyrian kurdien (jotka ovat aina, siis vuosituhannet, asuneet siellä toisin kuin valloittajat arabit tai turkkilaiset) YPG. Yhdysvallat antoi NATO-liittolaisen Turkin käydä YPG:n (= SDF, Syrian Democratic Forces, runkona kurdit, lisänä arabit) kimppuun elokuussa, ja niin kurdijohtoinen Syyrian pohjoisosan menestyksekkäästi sujunut operaatio ISIS-terrorista vapauttamisesta katkaistiin. Turkki, jota ilman ISIS ei eläisi ja menestyisi, onkin ottanut haltuunsa paljon Eufratin länsipuolisesta maasta, tyhjentänyt ja tuhonnut kyliä taisteluttakin ISIS:iltä, joka luovuttaa näitä kyliä jostakin syystä kernaasti Turkin sotavoimille ilman taistelua (miksi?) - ja varmistanut, että ISIS saa jatkoa toistaiseksi.

Nyt puhutaan Alepposta, mikä lie sekin oikein, mutta samalla Suomessa ei edes tiedetä Turkin sotavoimien suorittamasta etnisestä, nimenomaan kurdeista, puhdistuksesta välillä Turkin raja - Aleppo. Aiheesta löytyy lisää mm. täältä:

http://www.anfenglish.com
http://www.basnews.com/index.php/en
http://www.ekurd.net/english
http://www.rudaw.net/english

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Samaa olen miettinyt. En ymmärrä tarvetta identifikoitua. Olen huomannut, että olen periaatteesta usein sitä mieltä, minkä koen puuttuvan kuvasta tai mikä ei ole edustettuna. Etsin aina sitä, mitä ei näy.

Mitään niin hyvää tai pahaa ei kuitenkaan ole, etteikö sitä voi koittaa tarkastella ja ymmärtää. Enkä tarkoita ymmärtämiselle jotain empatiapornoa.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Eipä länttä tai sitä itäistä itseään suurvaltana pitävää tarvi sinisilmäisesti palvoa. Vaan jos ei valitse puoltaan niin muut tekevät sen puolestamme. Mieluiten päätän itse.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tarkoittaako keskusteluissa puolen valitseminen, että ei voi enää valitsemaansa puolta kritisoida vaikkapa ulkopolitiikasta tai ihmisoikeusrikkomuksista?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"On ollut erikoista seurata, miksi fiksut aikuiset ihmiset valitsevat niin tanakasti puolensa länsi-Venäjä-keskustelussa".

Hyvä havainto. Selityksen voi tarjota laumavaisto, itsesuojeluvaisto tai molemmat yhdessä. Ihminenhän on laumaeläin ja tiukan paikan tullen pyrkii kiinnittymään siihen laumaan, jonka tuntee itselleen läheiseksi. Ja totuus on silloin lauman totuus. Sen kyseenalaistava, vaikkapa vain osittainkin, saattaa itsensä vaaraan. Laumojen väliin asettuva yksinäinen susi saa varautua siihen, että mätkitään molemmilta puolilta. Jotkut harvat siihenkin vaaraan itsensä altistavat, mutta heitä on vähän. Onneksi he ovat sitten sitäkin asiantuntevampia ja harkintakykyisempiä.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

#7

Asia ei ole ollenkaan niinkuin väität. Liian usein sitä itäistä näkökulmaa puolustellaan väittein jotka eivät pidä paikkaansa. Ne siis eivät ole mielipiteitä vaan valeita.

Herää kysymys siitä mikä on se maailmankuva jonka tukemiseen ei tosiasioita löydy. Ja onko sellaisen propagandan suoltajien sanomisia syytä uskoa jatkossakaan. Yksi tietoinen valhe riittää.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

"Asia ei ole ollenkaan niinkuin väität. Liian usein sitä itäistä näkökulmaa puolustellaan väittein jotka eivät pidä paikkaansa. Ne siis eivät ole mielipiteitä vaan valeita."

Entä, jos USA tai Nato tekee jotain moraalitonta, niin pystytkö sitä kritisoimaan samoilla standardeilla, vai katsotko toisaalle?

Kyllä minullekin korruptiovapaa, liberaali, ja demokraattinen oikeus-valtio-Suomi ja -länsi on läheisempi kuin venäläistyylinen oligarkia. Mutta tarkoittaako se, että kaiken pitää olla mustaa ja valkoista? Eikö asiaa voi nähdä esim. niin, että länsi on sävyltään vaalean harmaa ja Venäjä tummemman harmaa?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

#7:
"Asia ei ole ollenkaan niinkuin väität".

Liittyikö tuo väite ollenkaan kommenttiini?
Pikemminkin kommenttisi tuki sellaista näkemystä, että taipumus linnoittautua puolelle tai toiselle on niin vahva, että nähdään vain "meidän jengiä" tai "vastapuolen jengiä", eli sitä, että laumavaisto sanelee.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Jos Suomen säilyminen itsenäisenä länsimaisena valtiona edellyttäisi, että mennään mukaan muiden länsimaiden perustamaan puolustusliittoon, niin mitä pahaa siinä on? Jos se tarkoittaa puolen valitsemista, niin mitä sitten? EU jäsenyyskin oli liittoutumista ja puolen valinta. Emme ole enää etupiiri tai harmaa vyöhyke. Pitäisikö olla?

Liittoutuminen ei mielestäni tarkoita kumartamista länteen eikä pyllistämistä itään. Siinä on kysymys hyvin itsekkäästä ajatuksesta, saada apua tarvittaessa.

Se ei tarkoita, että oltaisiin ketään vastaan. Se tarkoittaa "joukkovoimaa" estämään mahdollinen hyökkäys. Käytännössä se näyttää toimineen hyvin jo lähes 70 vuotuisen olemassaolonsa ajan.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Toki on fiksua olla puolustuspoliittinen näkökulma ja vaikuttaa siltä, että Venäjällä kieltämättä on enemmän intressiä kyseenalaistaa Suomen suvereniteetti kuin USA:lla johtuen mm. sijainnistamme.

Estääkö tuon kannan omaaminen kritisoimasta USA:n ja/tai Naton toimia? Se on se kysymys. Vastaus voi toki olla, että Suomessa estää, ja että esim. jossain Sveitsissä on sijainnin ja aseman puolesta helpompi tuomita minkä tahansa tahon toimia objektiivisesti.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Olen puoleni valinnut ja se EI ole drone-iskuillaan yli 4000 viatonta siviliä, naisia ja lapsia mm. murhannut ja tappanut Usa. Itse ovat tämän jopa myöntäneet, vieläpä kehuskelleet.

On mahdotonta kannattaa tai ylistää tätä barbaarimaista valtioterroria harjoittavaa valtiota, joka ei välitä ihmisuhreista tippaakaan, kunha ne ovat Usan ulkopuolella. Suomen ei tule olla ystävä tuollaisen valtion kanssa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Noniin, hyvä että osaat tuomita USA:n tekoja (tutkimatta tuota väitettä sen syvemmin, mikä voi pitää paikkansa). Jos nyt sitten tunnet Venäjän läheisemmäksi, niin tekeekö se mahdottomaksi sinulle tuomita Venäjän moraalittomat teot vaikkapa Aleppossa? Vai kuvitteletko, ettei Venäjä todella ole tehnyt missään mitään väärää näinä päivinä eikä ennen?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Nenonen, oletko sitä mieltä, että Suomen pitäisi erota YK:sta koska USA kuuluu siihen. Eihän Suomi voi olla samassa liitossa valtion kanssa, joka murhaa naisia ja lapsia. Tehdään Venäjän kanssa uusi YYA niin ettei tuollaisia hirmutekoja enää tapahtuisi.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Minulle ainakaan ei tuota mitään tuskaa tuomita Venäjää pahoista teoistaan, ihmettelen miksi USA:ta liittolaisineen taas vastaavasti ei saisi tuomita ja asettaa sanktioita kuten Venäjällekin?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tämä on ainakin paperilla reilun kuuloinen näkemys.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Monet puolensa valinneet näkevät kyllä oman puolensa viat, mutta eivät katso tarpeelliseksi niitä korostaa juuri silloin, kun valintakamppailu on käynnissä. Ei puolustusasianajajakaan oikeudessa ryhdy valottamaan asiakkaansa syyllisyysnäkökohtia objektiivisesti, vaan aivan tietoisesti pyrkii löytämään kaikki vastakkaiset argumentit.

Kyse ei ole siis silmien ummistamisesta, vaan "taistelutaktiikasta", koska oman valinnan oikeutukseen uskotaan joka tapauksessa. Laajojen massojen kykyyn hahmottaa asioiden kompleksikkuutta ei sen sijaan samalla tavalla uskota ja siksi asiat yksinkertaistetaan jalon päämäärän vuoksi.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Pakkoa puolen valintaan ei ole. Ja valtaosa meistä kansalaisista on, kohtaamastaan sitkeästä käännytystyöstä huolimatta, edelleen puolueettomuuden kannalla.
Valitettavasti toki on myös äänekäs kuoro ryssävihan tai jenkkivihan kyllästämiä sotaintoisia.
Ja sitten on herrahississä kilvoittelevat poliitikkomme, jotka antautuvat nöyriksi EU:n alamaisiksi piittaamatta Suomen kansan enemmistön mielipiteestä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Pekka Korvenniemi. Sinun mielipiteesi lienee suomalaisten enemmistön mielipide. Ei tässä ole kysymys USA:n tai Venäjän hyvyydestä tai pahuudesta, vaan ennen kaikkea Suomen turvallisuudesta. Olen ehdottoman puolueettomuuden kannalla esikuvana Sveitsi. Meidän tavoitteemme tulee säilyä suurvaltojen ristiriitojen ja konfliktien ulkopuolella.

Kun Venäjä otti Krimin, joka on venäläisten asuttama, niin siihen vedoten Venäjä on leimattu täysin arvaamattomaksi maaksi, joka vain vaanii tilaisuutta kaapatakseen Suomen. Minusta se on väärä tilannearvio. Venäjällä ei ole varaa sellaiseen operaatioon, koska se ajaisi Venäjän poliittisesti ja taloudellisesti täysin nurkkaan.

Nykytilanne, joka eskaloituu päivä päivältä kohti mahdollista sotaa, on lähtenyt hallitsemattomaan kehitykseen, jonka lopputulosta on mahdoton ennustaa. Paljon jää tulevan USA:n presidentin ratkaisuista kiinni. Jos valinta on sotahaukaksi kasvanut Clinton, niin huonolta näyttää.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Niinpä. Clintonia on pidetty Trumppia vaarattomampana vaihtoehtona. Mutta pelkään minäkin, että Clinton on meidän itärajaamme ja Itämeren rauhaa ajatellen jopa vaarallisempi. Trumpilla on ehkä enemmän saappaat Amerikan savessa.

Toimituksen poiminnat