Naïvia realismia Ole, ajattele, muutu, muuta.

Intuitioita Venäjän uhkan pienentymisestä

Uuden Suomen Puheenvuoro on ollut minulle vakiopaikka seurata Suomen kansakunnan yleisilmapiiriä. Minulle esim. vuoden 2011 eduskuntavaalien perussuomalaisten "jytky" ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä. Viiteryhmälleni eli monelle kaverilleni puolestaan se tuli yllätyksenä. Tästä tietoisuudesta oli kiitos Puheenvuoron.

Viimeaikoina yleisenä subjektiivisena intuitiona olen pannut merkille, että sotilaallinen uhka Suomelle Venäjän suunnalta ei ole suhteellisesti ollut niin vahvasti läsnä kansakunnan tajunnassa. Kenties itselleni syynä tähän intuitioon on ollut mm. Ari Pesosen, Pasi Majurin ja joidenkin muiden bloggaajien vähäisempi Venäjän sotilaallisista ambitioista kirjoittelu. Tai kenties se, että iltapäivälehdistö ei ole asiasta vastaavalla intensiteetillä kirjoittanut. Keskustelun painopiste on siirtynyt enemmän ilmasto- ja sisäpolitiikkaan. 

Jokin on ehkä pinnan alla muuttunut, mutta en osaa sanoa tarkalleen mikä. Muistan, että intuitiivisesti koin suurinta uhkaa Venäjän taholta 2016 alkuvuodesta. Tunsin konfliktin riskin suurimpana ikinä silloin. Tunne oli hyvin epämiellyttävä; kuin koko yhteiskunta saattaisi hetkenä minä hyvänsä sortua alta. On vaikea jälkikäteen eritellä analyyttisesti, että miksi koin uhkaa juuri silloin. Tuntui kuin sota voisi syttyä viikkojen sisällä.

On erinomainen asia, jos tilanne on todella syystä tai toisesta rauhoittunut. Mikään ei olisi ikävämpää kuin sota. Sodan uhka nimittäin vie uskoa tulevaisuudelta. Toivottavasti tilanne kehittyy edelleen rauhallisempaan suuntaan, mikäli se todella ylipäätään on siihen suuntaan kehittynyt.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Neuvostoliiton aikaan Venäjän julkinen tavoite oli maailman valloitus. Aiemmalla tsaarien Venäjällä oli ilmeisenä tavoitteina siirtomaiden valtaaminen naapurimaista ja maanosan tai kahden herruus. Mitkä ovat nyt kleptokraattisen Venäjän alueelliset tavoitteet?

Toistaiseksi nyky-Venäjä on tyytynyt ryöstämään naapureiltaan vain pieniä alueita, kuten Georgialta Etelä-Ossetia ja Ukrainalta Krim. Edellinen on kaiketi vielä näennäisitsenäinen alue, niinkuin Krimikin oli hetken. Tällä vauhdilla Venäjä ei ehdi laajentua Neuvostoliiton mittoihin Putinin valtakaudella. Onko se edes tavoitteena? En ole nähnyt alueellisten tavoitteiden julistuksia, vaikka ei niitä taitanut olla tsaarien Venäjälläkään ja alueita kertyi kovasti.

Hyötynäkökulmasta tarkastellen en näe Venäjälle koituvaa hyötyä Suomen alueen valtauksilla, mitä nyt ehkä Ahvenanmaalta. Jussi Niinistön ministerikausi on nostanut mahdollisten sotilaallisten operaatioiden hintaa entisestään. Venäläiset maahanmuuttajat ovat itsessään ongelmattominta maahanmuuttajaporukkaa maassamme, mutta sitä kautta voisi Putin tai hänen seuraajansa teoriassa saada jotain vaikutusta aikaan.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Olen Risto Jääskeläisen kanssa osittain eri mieltä, mitä tulee Neuvostoliittoon 60-luvulta eteenpäin ja nykyiseen Venäjään.

Näkisin, että Breznevin ajasta lähtien Neuvostoliitto pyrki pikemminkin status quoon Euroopassa. Varsovan liiton maita pidettiin kovassa kurissa ja pullikoinut Tsekkoslovakia miehitettiin. Sensijaan länteen päin laajeneminen nähtiin epärealistiseksi ja mm.ETYKin avulla haluttiin sementoida vallitsevat voimasuhteet.

Putinin ja hänen hallintonsa tavoite on pyrkiä saamaan ainakin osittain vanha Neuvostoliiton etupiiri takaisin. Natoon liittyneiden maiden osalta mahdollisuuksia tähän ei juuri ole ja siksi huomio onkin niissä naapurimaissa, jotka eivät kuulu Natoon. Georgiasta ja Ukrainasta osa on jo vallattu, Valko-Venäjä pidetään etupiirissä (jos siellä tapahtuisi länsimielinen värivallankumos, Venäjä miehittäisi maan välittömästi) ja Suomea pyritään eristämään lännestä jonkinlaiseksi ei-kenenkään maaksi.

Kuitenkin Suomikin nähtäisiin Kremlissä mielummin selkeästi omaan etupiiriin kuuluvana. Jossain tulevassa maailmantilanteessa meidät saatetaan yrittää sinne kaapatakin. Pidän itse Natoa ainoana varmana keinona estää tämä.

Hienoa Risto, että annat kuitenkin reilusti tunnustusta sinisten Jussi Niinistölle työstä Suomen puolustuksen ja läntisen puolustusyhteistyön vahvistamisesta. Hän ansaitsee sen.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Kylmä Totuus , Holodnaja Pravda
Venäjän asevoimista 3/5 on sijoitettu Läntisen sotilaspiirin alueelle. Vastuualue alkaa Pohjoiselta jäämereltä Muurmanskin Kuolan niemimaan alueelta päättyen Mustallemerelle. Läntisen sotilaspiirin luoteisrajalla sijaitsee Suomi.

Kun Neuvostoliitto hajosi, Venäjä muodostui sen raunioille ei asevoimiin ollut rahaa. Vasta Putinin ensimmäisen ja toisen presidenttikauden 2000-2008 aikana ja niiden jälkeen on rahaa löytynyt. Asevarustelu kiihtyi kun kolmas kausi alkoi 2012 neljäs ohjusten uusi aikakausi alkoi 2018.

Rauhanajan organisaatiossa on koko läntisessä sotilaspiirissä yli 40 erillistä rykmenttiä tai pataljoonaa. Tärkeimpinä joukkoina ovat 12 moottoroitua jalkaväkiyhtymää, kaksi panssariprikaatia, viisi tykistöprikaatia, neljä tykistöohjusprikaatia, yksi raketinheitinprikaati, seitsemän ilmapuolustusprikaatia sekä yksi pioneeriprikaati ja yksi pioneerirykmentti.

Läntisen sotilaspiirin alueella rauhanajan maavoimien sotilaallinen potentiaali on huomattavan vahva. Sotilaspiirin alueelle on muodostettu kolme suurta armeijan yksikköä. Kuudes yleisjoukkojen armeija on sijoitettuna entisen Leningradin sotilaspiirin alueelle. Sen esikunta sijaitsee Karjalan Kannaksella Agalotovossa. Yleisjoukkojen toinen Kaartinarmeija ja sen esikunta toimii Mulinoissa Moskovan itäpuolella. Vuoden 2015 aikana muodostettiin Moskovan alueelle myös ensimmäinen Kaartin panssariarmeija.
Venäjä saa pelkästään läntisen sotilaspiirinsä alueelta kolmessa viikossa 100000-150000 miehen ja kaluston Suomen rajalle ilman liikekannallepanoa ja reserviään. Sisäiset siirrot riittävät. Muodollisesti Zapad / Tsentr-yhteisharjoitukseen Muurmanskin Kuolan niemimaan ja entisen Leningradin sotilaspiirin alueelle Karjalan korpiin. Näillä voimilla ei Suomea miehitetä, mutta rajatut strategisesti tärkeiden alueiden haltuunotot kyllä onnistuisivat. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005986953.html

Uhkaako Venäjä suoranaisesti sotilaallisesti Suomea? Ei
Mikä on turvallisuuspoliittisesti suurin uhka Suomelle?

Turvallisuutemme suurin uhkakuva on Venäjän ja Naton välinen mahdollinen kriisi jonka pääosapuolina ovat Trump ja Putin. Yhdysvalloissa Trump ja Venäjällä Putin pyrkivät järjestelmällisesti heikentämään kansainvälisissä asioissa yhteistä monenkeskistä sopimista. Kummatkin pyrkivät kahdenkeskisiin sopimuksiin eri maiden kanssa. Molemmat kaatavat hiekkaa YK:n rattaisiin ja EU:n pyrkimyksiin ratkaista vaikeitakin asioita neuvottelemalla. Nato ei ole niin yhtenäinen ja kaikkivoipa kuin yleisesti kuvitellaan. Aika on sotilaallisen puolustuksen korttipakan jokeri.

Sotatieteen professori eversti evp. Mika Hyytiäinen. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mitka-ovat-ven...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Intuitio on hyva keino muodosaa käsityksiä, koska se perustuu kaikkeen sellaiseenkin, jonka on tiedostamattaan omaksunut viestinnästä ja yleisistä elämän lainalaisuuksista. Sille ei kannata viitata kintaalla, jos se on omakohtainen tunne eikä jonkun muun esittämä, jota vain toistaa papukaijamaisesti.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Niin, intuitiota (aavistus?) voidaan pitää yhdenä mielen toiminnoista ymmärryksen ja ennakoinnin muodostamisessa. Ihminen tosiaan tiedostaen ja tiedostamattaan kerää faktoja mediasta ja tunnelmia ihmisiltä, ja muodostaa aavistuksia, mitä ei kykene tyhjentävästi purkamaan auki. Intuitio on vähän kuin jokin mielen tilastointialgoritmi, joskaan ei hirveän tarkka. Ehkä kuitenkin riittävän tarkka.

Eri ihmisillä intuitio vaikuttaisi kohdistuvan eri asioihin. Toisilla voi olla intuitiota rahoitusmarkkinoista, toisilla taas ihmissuhteista. Itsellä se kohdistuu usein asioihin, mihin en itse kykene kovin paljoa vaikuttamaan eli on intuitiota siitä, mihin maailma on menossa. Jonkin verran myös ihmisten aikeista. Juha Sipilästä minulla oli intuitiivinen käsitys, että hän olisi ollut erinomainen pääministeri, vaikken tiennyt miehestä paljoa mitään, mutta hän ei ollut niin hyvä kuin aavistelin.

C.G. Jung kirjoitti aikoinaan intuitiosta kognitiivisten funktioiden yhteydessä. Intuitiota on "introverttia" ja "ekstroverttia" sorttia. Jungia ei pidetä nykypsykologiassa minään totuuden torvena, mutta kiinnostavaa on ollut tutustua hänen ajatuksiinsa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jungian_cognitive_functions#Extraverted_intuition_(Ne)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Olisiko tilanne vastaavanlainen kuin 1939? Silloin uhka lisääntyi koko ajan, mutta siitä ei haluttu puhua, haluttiin jotenkin rauhoittaa sekä Venäjää että suomalaisia. Samanaikaisesti tehostettiin puolustusta ja valmistauduttiin liikekannalepanooon.

Helsingissä on paljon venäläisiä ja venäjänkielisiä jotka rakastavat Stalinia ja Putinia. On ihmisiä jotka eivät vaivaudu opettelemman suomea koska venäjänkieli tulee kohta hallinnon kieleksi.

On militaristisia järjestöjä kuten Rufi. Niiden kokouksissa arvostellaan rajusti huonoa kohtelua. Joskus jopa sanotaan ääneen että tämä kostetaan kun he pääsevät valtaan.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Ei ole syytä uskoa Venäjän uhkaavan Suomen sotilaallisesti tai muutoinkaan. Molemmilla mailla on yhteinen intressi säilyttää rauha kaikissa tilanteissa. Nato-jäsenyyttä ei voi perustella Venäjän Suomelle aiheuttamalla uhalla.

Harmillista niin suomalaisten kuin venäläisten kannalta on ymmärtämättömyys Naton todellisesta luonteesta. Kun 70 vuotta opettaa itseään uskomaan Venäjän/NL ja Naton olevan vihollisia, toimii selkäydinreaktion pohjalta kaikissa tilanteessa, mikä liittyy Venäjän ja Naton aktiivisuuteen.

Nato on historian menestyksellisin rauhanprojekti, mikä esti sodan jäsenmaiden välillä, itäblokin rajalla ja tekee sitä itäisessä Euroopassa. Asiaan pitäisi suhtautua siitä näkökulmasta, kun osapuolet miettivät Suomen Natoon liittymistä.

Suomelle ja Venäjälle paras tapa ehkäistä kriisi itärajalla on toimia Naton sisältä käsin. Suomi pystyy varmistamaan vain Nato-jäsenyyden kautta veto-oikeutta käyttäen rauhantilan säilymisen konflikteissa. Ulkopuolella pysyttelemällä Nato kävelee Suomen yli Venäjälle ja päin vastoin. Tämä on minkä tahansa osapuolen kannalta epätoivottavin kehityskulku. Toki Suomen ei kannata liittyä Natoon ehdoilla millä hyvänsä, sillä Nato hyötyy enemmän Suomen jäsenyydestä kuin Suomi Natosta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Venäjä on joutunut hiljentämään vauhtia rahapulassaan. Sodat ja miehitykset vievät rahaa armottomasti ja kansa alkaa napisemaan, ja mikä pahinta, nuoriso. Toinen vararahastoista kului loppuun jo vuosi sitten ja vain öljyn hinnan kohoaminen antoi Venäjälle lisäaikaa. Venäjän on ollut pakko pitää matalaa profiilia koska juuri nyt uusi konflikti olisi taloudellisesti pahin skenaario.

Itse olen koko ajan seurannut Venäjän tilannetta eikä se uhka sieltä mihinkään ole kadonnut. Tällä hetkellä Venäjä varustaa itseään lähialueillamme ja petaa itselleen pelipaikkaa Libyassa ja Turkissa. Ukrainassa ollaan koko ajan varpaillaan Venäjän uhan alla ja todennäköisesti sieltä kuuluukin ensimmäisenä kun Venäjä alkaa testata uutta presidenttiä kunnolla.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Kylmä Totuus, Holodnaja Pravda.
Venäjän asevoimien uudistaminen alkoi 2012. Tavoite uudistukselle asetettiin vuoteen 2020 mutta se ei tule onnistumaan. Näyttää siltä että tavoite saavutettaisiin vuoteen 2027-2030 mennessä. Syitä on monia joista merkittävin on raha ja kaluston tekninen uudistaminen. Vain ohjusaselaji on tällä hetkellä aikataulussa. Ilma- ja merivoimien osalta tavoite on noin 50-60 % saavutettu, sen sijaan maavoimien kaluston osalta tässäkään ei ole onnistuttu. Varusmieskoulutuksessa on suuria haasteita jotka heijastuvat suoraan reservin toimintakykyyn.

Tavoitteena on miljoonan miehen varsinainen sodanajan joukko ja kahden miljoonan koulutetun reservin kokonaisuus. Varsinaisen sodanajan joukon rungon muodostaisi 85% ammattiarmeija joka koostuisi upseereista ja sopimussotilaista. Lopun täydentäisivät varusmiehet ja reservissä olevat nopeantoiminnan yksiköt. Operatiivinen toimintakyky näillä joukoilla pitäisi saavuttaa 50% kolmessa päivässä, siis 72 tunnissa. Viikossa toimintakyvyn pitäisi olla 75% ja täysi valmius kolmessa viikossa.

Venäjän asevoimien uudistamisen lähtökohtana oli muutos entisestä jäykästä divisioonatason kokoonpanosta siirrytään länsimaissakin käytettyyn prikaatiorganisaatioon. Moottoroitu jalkaväkiprikaati on perusyksikkö. Sen tärkein henkilöstö jakautuu upseereihin, sopimussotilaisiin, reservin nopeantoiminnan yksiköihin ja varusmiehiin, tavoitteena on 85 % ammattiarmeija. Tämä perusyksikkö saadaan rauhanajan tilanteessa operatiivisesti valmiuskuntoon 75% viikossa, sotilasläänin sisäisin siiroin ilman liikekannallepanoa.

Perusyksikön moottoroidun jalkaväkiprikaatin kalusto ja organisaatio suppeasti. Henkilöstön vahvuus on 4200-4300 henkilöä. Moottoroituun jalkaväkiprikaatiin kuuluu panssaripataljoona, kolme taistelupanssarivaunukomppaniaa yhteensä 41 taisteluvaunua. Kolme moottoroitua jalkaväkipataljoonaa, 120 kpl rynnäkköpanssarivaunuja ja kranaatinheitin komppania. Tykistörykmentti johon kuuluu 36 kpl panssarihaupitsia, raketinheittimiä18 kpl, kranaatinheittimiä 24 kpl ja 24 kpl panssarintorjuntaohjusvaunuja. Ilmatorjuntaohjusrykmentti johon kuuluu 18 kpl ilmatorjuntaohjusvaunuja, ilmatorjuntapanssarivaunuja 6 kpl ja lähi-ilmatorjuntaohjuksia 36 kpl. Näiden lisäksi pioneeripataljoona, viestipataljoona ja tuki-ja huoltojoukot. Tela-ajoneuvojen lisäksi 200 kpl panssaroitua pyöräajoneuvoa ja 450 muuta pyöräajoneuvoa.

Taskulaskimen kertomaa. Kun kuuden venäläisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin kalusto lasketaan yhteen, mennään Suomen koko sodanajan reservinkin käytössä olevan panssaroidun kaluston määrän yli niin että heilahtaa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tuon rahapulan olisin juuri ounastellut olevan yksi keskeinen syy.

Toimituksen poiminnat